Kaiken hyvän alku ja juuri!

Arvonnan yhteydessä on tullut esiin, että lukijat toivoisivat postausta siitä, mistä tämä kaikki alkoi ja mistä ammennan ideani ja inspiraationi. Ensimmäisessä kirjoituksessani annoinkin jo pintaraapaisun siitä, miten tämä hulluus meidän perheessä alkoi, mutta eikös nyt jo olisi aika sitäkin muistella?

Tarkkaa hetkeä en muista, mistä tai miten se ensimmäinen ajatus lähti. Tiedettäköön kuitenkin, että ikinä ennen en mikään kodinhengetär ole ollut, eikä oma äitinikään liiemmin kotona leiponut. Paitsi maailman parhaita korvapuusteja, joissa ei sokeria ja kanelia säästelty! 

Kaikki alkoi kuitenkin esikoispoikaamme odottaessa 2010 ja muistankin tehneeni jo hänen ristiäisiinsä kakun. Se tietenkin oli melko kömpelö esi-isä näille nykyisille taideluomuksilleni, mutta jostainhan sitä on aloitettava. Ja siitä kakustahan ei ole ainuttakaan todistetta – ainakaan omissa arkistoissa. Uskoisin että olen saanut alkuinspiraation televisiossa pyörineistä kakkuohjelmista, kun itse olen ajatellut, että olisipa hienoa osata tehdä tuollaisia. Ja koska olen itsepäinen ja todella kilpailuhenkinen niin pakkohan sitä sitten oli alkaa harjoittelemaan.

Siitä alkoi pikkuhiljaa erilaisten muottien keräily, kokeilut ja onnistumiset. Ja epäonnistumiset.

Suurin käännekohta kakuissani tapahtui varmaan silloin, kun minun ja voikreemin tiet kohtasivat. Kakuista tuli kertaheitolla viimeistellympiä ja enemmän ”ammattilaisten” tasoa ja työskentelyyn sai paljon enemmän pelivaraa. Siinä missä kerma kyllä estää kosteuden pääsyn kakusta kuorrutteeseen, se kyllä hyvin armotta ”pilaa” sokerimassan, jos sitä ei kerralla saa asetettua oikein. Kreemi kun jähmettyy jääkaapissa niin kovaksi, että sokerimassaa saa vaikka varovasti siirrettyä, jos huomaakin että se on mennyt toispuoleisesti kakun päälle. Kaiken lisäksi kakusta jää lähes poikkeuksetta muhkurainen, kun välissä on pelkkä kerma.

Ideoiden ja inspiraation lähdettä on vaikea kuvailla. Ne vaan ikään kuin tulevat kuvina silmieni eteen ja yleensä innostunkin liikaa! Usein tulee haukattua aika iso pala ja vasta jälkikäteen mietittyä, että mitenkäs tämän nyt toteuttaisinkaan… Inspiraatiota tietenkin saan juuri näistä kakkuohjelmista, sekä toisten blogeja selaillen. Toki nykyään ei oikein enää voi samalla tavalla roikkua tietokoneellakaan kuin ennen, kun tässä on nyt jo tytärkin (5kk) ”jaloissa pyörimässä”.

Liian vähän on tullut postailtua ohjeiden kera noita kakkuja. Pääsyy siihen on, että todella useat tahtovat samanlaisen kakun niiden koristeiden alle! Joten jos joka kuvan alla olisi sama resepti, alkaisi blogin lukeminen ehkäpä käydä hieman tylsäksi…

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti te, jotka tätä postausta toivoitte, saitte nyt vastauksen kysymyksiinne ja te jotka olette tänne vasta eksyneet, olette tekin vähän viisaampia sen suhteen, miten sellaisesta kotitöitä kaihtavasta baarimikosta, voi tulla tällainen kakkutaituri, ihan vain itse sinnikkäästi harjoittelemalla!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Jättäkää vastasuudessakin kommentteja kirjoituksiini! 

 - Suvi